Kirjastolaisten elämää TV:ssä

Täytyy yrittää hieman herätellä blogiani henkiin kesätauon ja syksyn suurimman työruuhkan jälkeen (kyllä niitä töitä vieläkin on jonossa...). Huomasin YLE TV1:n ohjelmatiedoista mielenkiintoisen sarjauutuuden: Kirjastolaiset (The Librarians). Pitäisiköhän ruveta seuraamaan lauantai-iltojen ratoksi? Aika värikästä menoa ilmeisesti on luvassa ;-).

Kesällä 10 kirjaa rakkaudesta

Kesällä YLE TV1:ssä keskustellaan rakkauskertomuksista 10 kirjaa rakkaudesta -ohjelmassa. Mikäli ohjelma kiinnostaa, kannattaa alkaa tutustua teoksiin jo nyt, niin keskustelusta saa enemmän irti :-). Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaanista aloitetaan ja Anton Tsehovin Lokki-näytelmällä lopetetaan. Tässä ohjelmasarjassa siis ainakin joitain lukuvinkkejä kesälomapäiviin. Valoisaa kesää :-)!

Facebookin vaihtoehtoja sosiaalisessa mediassa

Aamulehdestä huomasin tänä aamuna taas yhden uutisen sosiaalisesta mediasta. Pöhinää-blogissa Jarkko Vesa on luonnehtinut Facebookia sosiaaliseksi roskalavaksi. Niinpä Aamulehden artikkelissa sitten käsitellään Facebookia (kuulemma maailman neljänneksi suosituin sivusto) ja sen vaihtoehtoja, joista Twitter lienee tällä hetkellä suosituin. Muita mainittuja Xiha Life, Qaiku, Netlog, Dopplr, Enca, Everyplay ja Liidit.fi.

Paljon vaihtoehtoja, mutta kuka ehtii kaikkiin liittymään ja niitä seuraamaan? Minä en ainakaan tällä hetkellä. Joskus olisi hyvä olla poissakin koneen äärestä :-).

Keskustelua sosiaalisesta mediasta

Katsoin eilisiltana TV1:ltä keskusteluohjelma Voimalan sosiaalista mediaa käsittelevän jakson Onko Twitter-tilisi kunnossa? Ohjelma oli mielenkiintoinen. Onko Facebook jo out ja kestääkö sen suosio enää paria vuotta kauempaa? Ilmeneekö siinä huomionkipeä kilpailukulttuuri? Unohtuuko käsillä tekemisen taito ja anti innovaatioille koneiden kanssa toimiessa? Ja niin edelleen. Kirjavinkkinä esiteltiin Nettielämää-teos (pitäisiköhän tilata se kirjastoon? :-). Ohjelman voi katsoa Yle Areenassa osoitteessa http://areena.yle.fi/toista?id=2238637

Toimialapäivä Olkiluodossa ja Vuojoella

Tänään oli SAMKin sosiaali- ja terveysalan henkilöstön toimialapäivä. Tutustumiskohteinamme olivat Olkiluodon ydinvoimalaitos ja Vuojoen Kartano. Aamupäivä vierähti nopeasti Olkiluodossa, jossa saimme kuulla työturvallisuudesta, ympäristöasioista ja työmaapapin terveiset. Työturvallisuusosiossa vakuutettiin, että Olkiluoto 3 kestää vaikkapa lentokoneen törmäyksen. Läheskään kaikkia esityksessä mainittuja teknisiä juttuja en ymmärtänyt, mutta mieleeni vain juolahti, että yhteiskuntamme on nykyisin todella riippuvainen sähköstä. Jäi askarruttamaan, että mahtaisiko Olkiluotokaan kovin hyvin kestää sähkömagneettista pulssia. En kuitenkaan kehdannut kysyä...

Sitten pääsimme lyhyelle kiertoajelulle alueella ja tutustuimme voimalaitosjäteluolaan, joka sijaitsee 60 metrin syvyydessä. Kulkeminen alaspäin sujui painovoiman ansiosta joutuisasti, mutta ylös pääsimme onneksi hissillä ;-). Siilohallissa oli oma "arominsa", kun jätteet ovat kuulemma alkaneet mädäntyä (yök). Mielenkiintoinen kokemus, mutta täytyy sanoa, että mieluummin viihdyn maan pinnalla kuin maan alla.

Jäteluolavierailun jälkeen oli lounasaika, ja maittavan lounaan nautimme Vuojoen Kartanon kauniissa tiloissa ja maisemissa. Lounaan jälkeen oli vielä mahdollisuus tutustua kartanoon. Työkaverin kyydissä ehdin työpaikalle takaisin aiemmin kuin luulinkaan ja pääsin mm. kirjoittamaan tämän blogitekstin.

Artikkeli Facebook-kavereista

Viikonloppuna bongasin Aamulehden artikkelin Facebook-kavereista. Helsingin Sanomissakin oli aiheesta artikkeli. Artikkelissa mainittu alkuperäinen lähde, The Economist -lehden artikkeli löytyy täältä. Oman maallikkokokemukseni perusteella sanoisin, että Facebook-yhteydenpitoon vaikuttaa sekin, kuinka usein kyseisessä palvelussa käy. Jotkut omista kavereistani käyvät siellä lähes päivittäin, toiset taas harvemmin. Aktiivisten kavereiden kanssa tulee siis FB:n kautta viestittyä useammin kuin siellä harvemmin käyvien kanssa.

Täytyy tunnustaa, että itse jään vielä alle tuon artikkelissa mainitun 120 kaverin keskiarvon, mutta kyllä seurattavaa on ollut ihan riittävästi :-). Muutamiin minuutteihin per päivä oma FB-vierailuni yleensä jää, mutta kyllä siellä aikaa saisi kulumaan paljon enemmänkin.

Sosiaalinen media parantaa työntekoa?

Melbournen yliopistossa on tehty tutkimus, jossa todetaan Internetiä henkilökohtaisiin tarpeisiinsa käyttävien työntekijöiden olevan 9 prosenttia tuottavampia kuin niiden, jotka keskittyvät vain työntekoon. Tämä oma surffailu tosin ei saa ylittää yli 20:a prosenttia työajasta eli kohtuus siinäkin. Tämä WILB (Workplace Internet Leisure Browsing) kuulemma auttaa työntekijää rentoutumaan ja parantaa hänen keskittymiskykyään. Tämän iloisen uutisen huomasin Päivi Hollannin blogista. Näin tämä Jere Majavan eilisellä ConnectPro-luennolla mainitsema blogien keskustelu toimii :-).

Uskaltaisikohan tämän perusteella käydä mm. Facebookissa keskellä työpäivääkin? Tähän asti olen työaikana yrittänyt keskittyä työasioihin ja sitten työajan jälkeen käväissyt aika lyhyesti FB:ssa. Kun pikkusiskoni katsoi kerran surffailuani siellä, hän totesi FB:n olevan lapsellisille ihmisille (LOL). Hän suosii itse IRC-Galleriaa. Ehkä aikuisetkin kaipaavat leikkiä keskellä työpäivää, niin sitten taas jaksavat vakavasti töitä? Ja pomokaan ei voi valittaa, kun hyödyt vahvistaa tutkimus ;-).